Sappirakon poisto eli laparoskooppinen kolekystektomia
Sappikivitauti on sairaus, jonka tunnuksena on sappikivien muodostuminen sappirakkoon tai sappiteihin. Sapen koostumuksen muutoksen tai sapen poistumishäiriön seurauksena sappeen liuenneet aineet, kuten kolesteroli ja bilirubiini, saostuvat sappirakkoon muodostaen kiviä. Sappikivet voivat aiheuttaa kipua ja erilaisia sairauksia.
Sappikivien muodostumisen riskitekijöitä ovat:
- naissukupuoli,
- ylipaino ja nopea laihtuminen,
- raskaus,
- rasvainen ruokavalio,
- vähäinen nesteen saanti.
Sappikivitauti voi aiheuttaa ylävatsakipua (sappikoliikki), akuutin tai kroonisen sappirakon tulehduksen (kolekystiitti), akuutin sappiteiden tulehduksen (kolangiitti) tai haimatulehduksen (pankreatiitti).
Tyypillisiä sappikivitaudin oireita ovat syömisen jälkeinen terävä kipu tai raskas tunne oikealla ylävatsalla, pahoinvointi tai oksentelu. Useimmiten oireet ilmenevät rasvaisten ruokien syömisen jälkeen.
Laparoskooppinen kolekystektomia
Jos sappikivet aiheuttavat oireita, on suositeltavaa poistaa sappirakko ja sappikivet. Leikkaus tehdään aina nukutuksessa. Videokamera ja instrumentit viedään vatsaonteloon neljän pienen viillon kautta. Sappirakko kivineen vapautetaan ja poistetaan vatsaontelosta. Haavat suljetaan ihonsisäisillä itsestään sulavilla ompeleilla. Laparoskooppisesta leikkauksesta toipuminen on nopeaa, ja potilaat pääsevät kotiin leikkauspäivän iltana.
Usein kysyttyjä kysymyksiä
Jos sappirakko jätetään, kivet ja oireet palaavat.
Jo muodostuneita kiviä ei voi liuottaa lääkkeillä eikä hoito-ohjeissa suositella sitä.
Sappirakko kerää sapen ja erittää sen ruokailun aikana pohjukaissuoleen. Sappi liuottaa rasvapisaroita ja edistää niiden sulatusta. Sappi syntyy maksassa, sappirakko ei tuota sitä.
Sappirakko on tärkeä, muttei elintärkeä elin. Leikkauksen jälkeen sappi virtaa maksasta suoraan suoleen. Ruoansulatushäiriöiden välttämiseksi leikkauksen jälkeisten ensimmäisten viikkojen aikana suositellaan syömään vähärasvaista ja runsaskuituista ruokaa.
70–80 % sappikivistä on oireettomia, eli ne eivät aiheuta oireita eivätkä vaadi kirurgisia toimenpiteitä. Sattumalta löydettyjen kivien aiheuttamien oireiden todennäköisyys on 1–2 % vuodessa.