Laparoskooppinen fundoplikaatio on leikkaus, jota käytetään gastroesofageaalisen refluksitaudin (GERD) hoitoon. GERD on tila, jossa hapon takaisinvirtaus mahalaukusta ruokatorveen aiheuttaa närästystä, hampaiden reikiintymistä tai kroonista yskää. Tämä voi johtua heikentyneestä ruokatorven sulkijalihaksesta, joka ei pysty estämään mahan sisällön siirtymistä ruokatorveen. Usein sulkijalihaksen heikkouteen liittyy ruokatorven taukos tai palleantyrä.
Närästys on yleinen ongelma, jota yleensä hoidetaan mahahappoa vähentävillä aineilla, kuten omepratsolilla tai pantopratsolilla. Kaikkien potilaiden oireet eivät reagoi lääketieteelliseen hoitoon, ja tällaisissa tapauksissa suositellaan kirurgista hoitoa – laparoskooppista fundoplikaatiota.
Leikkauksen tavoitteena on palauttaa mahalaukun ja ruokatorven välisen venttiilin mekanismi estämään mahalaukun sisällön takaisinvirtaus ruokatorveen. Leikkaus tehdään aina laparoskooppisesti ja yleisanestesiassa. Tarvittavat instrumentit viedään vatsaonteloon pienten, alle 10 mm:n haavojen kautta.
Minimaalinen kirurginen trauma takaa nopean toipumisen leikkauksen jälkeen. Useimmat potilaat voivat mennä kotiin leikkauksen iltana.
Toimenpide sisältää seuraavat vaiheet:
Anestesia
Toimenpide suoritetaan yleisanestesiassa. Tämä tarkoittaa, että potilas on unessa eikä tunne kipua.
Viillot
Kirurgi tekee 4-5 pientä viiltoa vatsaan, joiden kautta laparoskooppiset instrumentit ja kamera viedään vatsaonteloon.
Fundoplikaation suorittaminen
Kirurgi vapauttaa ruokatorven alueen ja mahalaukun yläosan nivelistä. Ruokatorven mansetti tai mansetti muodostetaan sitten mahan yläosan ympärille, mikä palauttaa mahalaukun ja ruokatorven välisen venttiilimekanismin estämään mahalaukun sisällön virtaamisen takaisin ruokatorveen. Jos perineaalityrä on, sekin korjataan aina.
Viillojen sulkeminen
Toimenpiteen jälkeen kirurgi sulkee viillot käyttämällä itsestään liukenevia intradermaalisia ompeleita.
Päätös leikkaushoidosta tehdään ottaen huomioon potilaan vaivojen luonne ja voimakkuus sekä niiden vaikutus elämänlaatuun. Oikean hoitostrategian valitsemiseksi saattaa olla tarpeen suorittaa yksityiskohtaisia instrumentaalitutkimuksia, kuten gastroskopia tai tietokonetomografia. Leikkauspäätöstä edeltää aina perusteellinen konsultaatio.